Livđe-levy
levynkansitekstit
Livđe on inarinsaamelaisten perinteinen laulutapa. Se nukkui sotien jälkeen noin viisikymmentä vuotta mutta on nyt elpymässä. Arkistojen äänitteet ovat livđen oppimisessa tärkeitä. Niistä löytyy esivanhempien livđejä, mutta ovat eläimet, linnut ja kalatkin saaneet livđejä.
Tämä levy on eläinten, lintujen ja Karhujen. Se on maailman ensimmäinen livđelevy.
Livđe: Anna Morottaja. Äänitys, miksaus ja masterointi: Mikkâl Morottaja, Inari. Painatus: Z-Trading, Helsinki. Kannen suunnittelu ja kuvataide: Katja Lettinen. Annan valokuvat: Ulla Isotalo. Anna Biittan arkistokuva: SKS, A.O.Väisänen. Tiedot suvusta: sukulaiset ja Anja Akujärven kirja Morottajan suku. Tiedot Anna Briittasta muusikkona: Marko Jousteen kirja Tullâčalmaaš kirdâččij.
KIITOKSET: Risto Blomster, Pirjo Mäkilä ja Hanna Tuomivaara Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta, Timo Piipponen Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistosta, Jussa Koskinen, Mikkâl Morottaja, Katja Lettinen, Ulla Isotalo, Heli Huovinen, Matti Morottaja, Suvi King, Hans Morottaja, Janne Lappalainen, Anna Näkkäläjärvi-Länsman, Marko Jouste, Oula Guttorm, Koneen säätiö, Sopu-hanke, Irma-äiti
Anna Briitta Mattus s. Morottaja (1884-1955) eli Menes-Antin Anna Briitta on arkistojen tärkein livđaaja. Hän livđasi 113 livđeä ja joikua arkistoihin vuosina 1911-1954. Niiden nauhoitusten ansiosta meille rakentuu kuva livđen musiikillisesta estetiikasta, esimerkiksi äänenkäytöstä. Lapsuutensa ja nuoruutensa Anna Briitta eli Menesjärven seudulla Inarissa ja oppi livđejä muun muassa Anna-mummoltaan ja veljiltään Matilta ja Pekalta. Hän oli mukana "lappalaiskaravaanin" kiertueella Saksassa, jossa Ernst Fisher äänitti häntä fonografilla. Niin päätyivät ensimmäiset inarinsaamelaiset äänet tallenteelle. Lapin sodan jaloista saamelaiset joutuivat evakkoon Pohjanmaalle. Sieltä Anna Briitta kävi Helsingissä livđaamassa tapahtumissa ja Armas Otto Väisäsen informanttina. Erkki Ala-Könni oli viimeinen, joka äänitti häntä.
Kuva: Anna Briitta Mattus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, A.O.Väisänen.
Anna Morottaja (1969) on Anna Briittan veljen, livđentekijä Pekan pojantytär. Livđet eivät siirtyneet isoisältä Annan isälle, sillä isä-Pekka jäi orvoksi vain 8-vuotiaana. Isä-Pekka eli Karhu-Pekka oppi kyllä joikaamaan porohommissa. Karhu-Pekan tytär Anna myös oppi joikaamaan jo nuorena, mutta livđejä hän on opetellut arkistonauhoilta vasta aikuisena. Annat ovat ainakin 200 vuotta siirtäneet livđejä seuraaville sukupolville. Se tuli Karhu-Pekan Annankin osaksi. Hänen rakkautensa saamelaismusiikkia kohtaan on vienyt hänet arkistoihin oppimaan, lavalle esittämään sekä kielipesiin, kouluihin ja työpajoihin opettamaan. Hänelle livđen keskiössä on tunne. Kun livđe on lapsille tuttu eläin tai lintu, se syöpyy heidän sydämiinsä. Suvun livđejen oppiminen rakensi Annalle yhteyden ihmisiin, joita hän ei ole koskaan tavannut.